Keskustelut terveydenhuollosta on kapea-alaista

Kirjoittaja:

Julkaistu:

Kategoria:

Uutisointi perustuu puutteelliseen ja osin harhaan johtavaan tietoon

Mediassa käydään laajaa keskustelua omalääkärimallista, jota 1980-luvulla kokeiltiin ja jonka tulokset havaittiin hyviksi. Kokeilussa oli mukana julkiset terveyskeskukset ja yksityislääkärit Kela-korvauksen turvin. Julkisen terveydenhuollon omalääkärimallissa hoidon laatu, saatavuus ja lääkärien käyntimäärät lisääntyivät. Tämän seurauksen noin 8 miljoona yksityislääkärikäyntiä väheni.

Omalääkärimalli on eri asia kuin ammatinharjoittajamalli, josta nyt puhutaan

1980-luvun omalääkärikokeilussa ammatinharjoittajamalli ei ollut mukana, mutta nykyinen uutisointi omalääkärimallista on kuitenkin vahvasti keskittynyt nimenomaan ammatinharjoittajamalliin eli yksityisyrittäjä lääkärien tuomiseen terveyskeskuksiin.

Terveyskeskusten yksityislääkärimallia on eri uutisissa perusteltu esimerkiksi norjalaisella, tanskalaisella tai ylipäätään eurooppalaisella mallilla, jossa lääkärit toimivat yksityisyrittäjinä ja jonka vuoksi lääkärille pääsee jonottamatta. Yksityisyrittäjyyden katsotaan olevan avainsanan, mutta olisiko se sittenkin raha.

Vuonna 2022 Norjan rahallinen panostus terveydenhuoltoon oli 7 771 euroa asukasta kohti ja vastaava summa Suomessa oli 5 559 euroa. Esimerkiksi Saksa, jossa perusterveydenhuolto tuotetaan yksityisenä palveluna, käytti rahaa 8 011euroa asukasta kohti ja vastaavan järjestelmän omaavassa Tanskassa rahaa käytettiin 6 280 euroa asukasta kohti. Yksityislääkärimalli on siis kalliimpi kuin julkisena palveluna tuotettu hoito.

Ainakaan nykyinen hallitus ei halua antaa lisää rahoitusta terveydenhuoltoon. On vaarana, että mikäli terveyskeskusten lääkärit ovat yksityislääkäreitä, niin kohtaamme vastaavan ongelman kuin vuokralääkäreiden suhteen, kustannukset karkaavat käsistä.

Lisäksi on huomattava, että vertailumaissa koko rahasumma käytetään yhden terveydenhuoltojärjestelmän rahoittamiseen, kun taas Suomessa niukempi rahamäärä jaetaan neljään eri palvelulinjaan eli julkiseen, – yksityiseen, -työterveys -ja opiskelijaterveydenhuoltoon.

Lääkärit virkasuhteessa vai ei

Toinen peruste yksityislääkärien tuomiselle terveyskeskuksiin on, ettei lääkäreitä pidä pakottaa virkasuhteeseen. Perustelu ei ole relevantti, sillä julkisena palveluna tuotettu omalääkärimalli ei millään tapaan puutu lääkärin oikeuteen valita työpaikkansa.

Lisäksi asiaa on perusteltu sillä, että lääkäreiden tulee olla vapaita organisoimaan työnsä ja päättämään itsenäisesti muun muassa työpaikkansa, lomansa ja työaikansa. Tämän perusteen oikeutusta voi kukin itsekseen arvioida.

Mitä kustannuksia palkkio sisältää?

Ammattiharjoittajamallista on jäänyt kertomatta, vastaako terveyskeskuksen yksityislääkärin palkkio yksityisten terveydenhuollon organisaatioiden palkkiota. Yksityisissä terveydenhuollon organisaatioissa lääkärit toimivat vastaavasti yksityisyrittäjinä kuten nyt terveyskeskuksiin on suunniteltu. Lisäksi tieto puuttuu siitä, maksavatko terveyskeskusten yksityislääkärit korvausta työtiloista, laitteista ja avustavan henkilökunnan käytöstä kuten he maksavat yksityisten terveydenhuollon organisaatioille.

Suomen terveydenhuollon eriarvoisuus ja neljä palvelulinjaa

Edellä mainitun keskustelun alle hautautuu Suomen terveydenhuollon eriarvoisuus. Tervein osa väestöstä saa hoidon viivettä mukaanlukien mahdolliset jatkotutkimukset ja sairaimmat jonottavat tai jäävät vaille hoitoa. Suomessa alimman tuloluokan miesten elinajanodote onkin 10 vuotta alahaisempi kuin korkeimman tuloluokan miesten.

Tulisikin pohtia, kuinka perusteltua on jakaa terveydenhuollon varoja neljään rinnakkaiseen palvelulinjaan sen sijaan, että koko rahoitus käytettäisi yhteen palvelutuotantoon, kuten muissakin maissa.

Päällekkäiset palvelut tuottavat eriarvoisuutta varakkuuden ja työmarkkina aseman perusteella. Vauraat ja vakuutuksen omaavat pääsevät yksityiseen terveydenhuoltoon jonottamatta, samoin kuin hyvän työmarkkina aseman omaavat työterveyshuoltoon. Näissä palveluissa on ylitarjontaa, mikä näkyy päivittäisinä käyttämättöminä lääkäriaikoina.

Lisäksi on hyvä huomata, että työterveyshuollon palvelut ovat käyttäjille ilmaisia mukaan lukien tutkimukset kuten tähystykset tai magneettikuvaukset. Sen sijaan terveyskeskusten potilaat, joista merkittävä osa on meidän äänestäjiämme, jonottavat hoitoihin. Lisäksi käyttäjämaksut ovat meillä korkeita verrattuna muihin EU-maihin.

Sosiaalidemokraattisten arvojen perusteella meidän tulee toimia tasa-arvoisen terveydenhuollon puolesta.

Tarja Vainiola

FT