Välikysymyksessä kysytään, onko hallitus valmis käymään aitoihin neuvotteluihin työelämän lainsäädäntömuutoksista myös palkansaajia edustavien järjestöjen kanssa. Näinhän suomalaisessa yhteiskunnassa aiemmin on menetelty.
Hallitus on itse vastuussa työmarkkinakaaoksesta
Hallitus on pitänyt jääräpäisesti kiinni vastakkainasettelua aiheuttavasta työmarkkinalinjastaan ja on kieltäytynyt kaikista aloitteista tilanteen ratkaisemiseksi.
Hallituksen työelämän uudistustavoitteet ovat työntekijän oikeuksia huonontavia, pienipalkkaisten tilannetta entisestään vaikeuttavia, työntekijän irtisanomista helpottavia. Kaiken kaikkiaan käsittämättömiä suomalaisen sopimusyhteiskunnan purkamiseen tähtääviä esityksiä.
Jos hallitus saa tahtonsa läpi
- on työntekijälle jatkossa tarjolla entistä epävarmempia työsuhteita entistä heikommilla työehdoilla
- vakituiseen työhön pääseminen entistä vaikeampaa
- potkut työstä saa nykyistä helpommin
- työttömyysturva pienenee ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin on vaikeampi päästä
- aikuiskoulutustuella kouluttautuminen tai vuorotteluvapaan pitäminen ei ole enää mahdollista
- lakko-oikeutta rajoitetaan, joten työntekijöiden on vaikeampaa puolustaa omia oikeuksiaan.
Uudistuksilla ei juurikaan työllisyyttä eikä taloutta kohentavia vaikutuksia
Useimmilla näistä hallituksen uudistuksista ei ole juurikaan työllisyysvaikutuksia. Osa niistä on jopa työllisyyttä heikentäviä, kuten ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus. Eli hallituksen perustelut, että nämä toimet tarvitaan, jotta Suomen talous saadaan nousuun ja velkaantuminen vähenemään, eivät pidä paikkaansa.
Monet näistä heikennyksistä ovat sellaisia, joita yksikään hallituspuolue ei kertonut avoimesti kannattavansa ennen eduskuntavaaleja. Jotkut niistä ovat jopa täydellinen täyskäännös vaaleja edeltäneistä lupauksista.
Hallitus on tehnyt itsestään työmarkkinaosapuolen asettumalla uudistuksissa yksipuolisesti työnantajan puolelle ja kirjaamalla lakiin asioita, joista on tavallisesti sovittu työehtosopimuksissa. Tällä hallitus on aiheuttanut kaaoksen suomalaisille työmarkkinoille.
Tilanteen avaamiseksi tarvitaan halua neuvotella. Mikään osapuoli ei voi vain olla omissa, entistä syvemmissä poteroissa. Pelkkä EI kaikkiin keskustelunavauksiin ei nyt tätä tilannetta ratkaise.
Yksipuolisen sanelun sijaan ratkaisuja pitää hakea yhdessä, sekä työntekijöitä että työnantajia kuunnellen.